Tampereen kaupungin historia

Tampereen esihistoria ja kehittyminen kyläksi

Tampereen ja koko Pirkanmaan alueen kallioperää pidetään Euroopan vanhimpana. Aitoniemestä löydettyjen eloperäisten jäänteiden avulla kallioperän iäksi on arveltu noin kaksi miljardia vuotta. Peruskallio kuuluu maailman vanhimpaan vuorijonoon, jonka ikä on vähintään miljardi vuotta.

Viimeisen jääkauden aikana sulavien jäämassojen väliin veden mukana kulkeutuneen soran ja irrallisen maa-aineksen tuloksena syntyi pitkä harjujono, joka ulottuu Pälkäneeltä Pyynikin kautta Hämeenkyröön saakka. 10 000 vuotta sitten harju ei Pyynikin kohdalta yltänyt esihistoriallisen Yoldianmeren pinnan tasalle. Maan kohoamisen seurauksena salmiyhteys valtamereen katkesi ja harjun kohoaminen synnytti sen kummallekin puolelle makeanveden altaat, Pyhä- ja Näsijärven. Pohjoisessa nopeammin jatkuva maan kohoaminen aiheutti Näsijärven laskusuunnan kääntymiseen etelään, minkä seurauksena puhkesi uusi laskuväylä, Tammerkoski, harjujonon matalimpaan kohtaan.

Tampereen alueelta on löydetty yhdeksän kivikautista asuinpaikkaa, vanhin jo vuodelta 6500 eaa. Nämä ovat ensimmäisiä merkkejä alueen asutuksesta. Pronssikauden alussa 1300 vuotta eaa., siirryttäessä pyyntitaloudesta maanviljelystalouteen, alkoi pysyvämmän asutuksen aikakausi. 600-luvulla asutus oli jo vakiintunutta, ja talot ryhmittyneet kyliksi. 1200-lukuun mennessä alue oli kehittynyt tärkeäksi kauppalaksi.

Vielä 1500-luvun alkuun saakka kylä tunnettiin Koskena, kunnes Tamberkoski ja Tammerkoski nimitykset vakiintuivat käyttöön. Kylän asukkaat saivat elantonsa maanviljelyllä ja karjan kasvatuksella. Joki tarjosi erinomaiset puitteet myös kalastukselle, erityisesti lohen pyynnille. 1600-luvulle tultaessa oli Tammerkosken kupeeseen syntynyt merkittävä markkinapaikka.

Teollisuus muovaa kaupunkia

Tampereen teollistumisen symbolisesti merkittävänä alkuna voidaan pitää vuotta 1783, jolloin Abraham Häggman perusti paperitehtaan, ensimmäisen varsinaisen teollisuuslaitoksen nykyiselle Frenckelin alueelle. Tehdas sai myöhemmin nimensä tehtaanjohtaja J. C. Frenckelin mukaan.

Vuonna 1819 skotlantilainen James Finlayson saapui Tampereelle tarkoituksenaan perustaa puuvillatehdas Tammerkosken rantaan. Hän jätti jo samana vuonna anomuksen 1809 Haminan rauhassa valtaan astuneelle tsaari Aleksanteri I:lle tehtaan perustamisesta. Tsaari oli erityisen ihastunut ajatukseen, joten valtio hankki tehtaan maat lunastamalla ja lahjoitti ne Finlaysonille ilmaiseksi. Hänelle myönnettiin myös oikeus tuoda puuvillaa ja koneita rajattomasti tullitta kymmenen vuoden ajan. Tosin 1821 Aleksanteri I julisti Tampereen vapaakaupungiksi, jolloin muutkin tehtailijat saivat tullittoman tuontioikeuden. Vapaakaupungiksi julistamisen ja teollistumisen myötä alkoi kaupungin asukasluku kasvaa.

James Finlaysonin moderni puuvillatehdas valmistui vuonna 1837. Finlayson alkoi iän karttuessa kaivata takaisin kotimaahansa. Finlayson myi tehtaansa tsaarin henkilääkäri Georg Adolf Rouchille ja Carl Samuel Nottbeckille, jonka suku hallitsi tehtaita aina 1900-luvun puoliväliin saakka. Finlaysonin tehdas oli kauan maamme suurin teollisuuslaitos, jossa koettiin myös historiallinen hetki vuonna 1882 kun Nottbeck sytytti tehtaassa Euroopan ensimmäisen sähkövalon.

1850-luvulta lähtien Tampereella alkoi kehittyä suurteollisuutta. Tärkeimpiä teollisuuden aloja olivat tekstiiliteollisuus, rauta-, metalli- ja puunjalostus. Voimakas teollistuminen muokkasi kaupungin katukuvaa sekä väestön kehittymistä. 1800-luvulla 40 prosenttia Suomen tehdastyöläisistä työskenteli Tampereella. Kaupungista muodostuikin myöhemmin Suomen työväenliikkeen merkittävä keskus.

Kaupunki syntyy

Talonpojille koittivat vaikeat ajat katojen ja Nuijasodan jälkeisinä vuosina. Maksamattomien verojen vuoksi lähes kaikki talot siirtyivät kruunun ja edelleen vapaaherra Johan Creutzin haltuun, joka lopulta omisti koko Tammerkosken kylän. Vaikka tilakokonaisuus myöhemmin hajosi, perustettiin Tampereen kaupunki juuri Tammerkosken kartanon maille.

Ruotsi-Suomen valtiopäivillä 1740-1741 tehtiin päätös Harjun kaupungin perustamisesta. Pikkuviha lykkäsi uuden kaupungin syntymistä, kunnes Lempäälän kirkkoherra Erik Edner otti kaupungin perustamisen uudelleen puheeksi. Vapaaherra Hans Henrik Boije, jonka omistuksessa oli suuri osa entisen Tammerkosken kartanon alueista, luovutti 1777 Tammerkosken länsipuolen maat kruunulle uutta kaupunkia varten. Kustaa III allekirjoitti Helsingissä vuoden 1779 lokakuussa kaupunginperustamisasiakirjan ja näin kaksi vuotta aikaisemmin perustettu Tammerkosken kauppala muutettiin kaupungiksi. Uusi kaupunki varusteltiin Hans Henrik Boijen maille.

Vuonna 1780 jaettiin kaupungin tontit sen 460:lle asukkaalle. Pinta-alaltaan tämä Tammerkoskesta Pispalan rajalle yltävä kaupunki oli 3,2 km². Kaupungin perustamisasiakirjan määräyksen mukaan kaupungin asukkaiden tulisi saada toimeentulonsa kaupasta, teollisuudesta ja käsityöläisyydestä, eikä vallitsevasta toimeentulon lähteessä maanviljelystä. Tämä perustamisasiakirjan määräys vaikutti merkittävästi kaupungin kehitykseen ja tulevaisuuteen.

Kaupunki kasvaa alueliitoksista

Kasvava teollisuuskaupunki vaati lisätilaa asukkailleen. Ensimmäinen työväelle tarkoitettu asuinalue sai nimensä Venäjän ja Kiinan rajajoesta Amurista, jonne lähti suomalaisia siirtolaisia 1800-luvun puolivälin tienoilla. Kaupunki myi vuonna 1869 Amurista tontteja lähes pilkkahintaan työväentalojen rakentamiseksi. Tonttien halpa hinta ei kertonut halusta lahjoittaa tontteja halvalla, vaan ennemminkin pakosta, koska rahaa ei työläisillä liiemmälti ollut. Amuriin syntynyt uusi yhteiskuntaryhmä. Talonomistajat asuivat ahtaasti, yhdellä tontilla saattoi asua jopa kolmekymmentä henkeä.

Tampellan tehtaan perustaminen joudutti asutuksen lisäämistä Messukylään ja Kyttälään. Tällöin Turun ja Porin läänin ja Hämeen läänin raja kulki keskeltä Tammerkoskea, mikä oli ongelmallista alueliitoksia ajatellen. Tampere liitettiin Hämeen lääniin 1870 ja se edesauttoi Kyttälän liittämistä kaupunkiin. Alueliitos toteutettiin 1877 ja kaupungin pinta-ala kasvoi kerralla kolminkertaiseksi. Kyttälän asukkaat itse vastustivat alueliitosta ja ehkä aiheestakin. Keisarin päätös vuonna 1874 rautatien jatkamisesta Hämeenlinnasta Tampereelle, tulisi kulkemaan Kyttälän läpi kaupunkiliitoksen myötä. Turku-Tampere-Hämeenlinna välinen rautatie ja rautatieasema tosin valmistuivat lopulta Kyttälään jo ennen liitosta vuonna 1876. Kyttälän alueella asui myös hieman köyhempää väestöä, joka oli Jugend- tyylisen keskustan rakentamisen tiellä. Asukkaat häädettiin uudelle alueelle ja heille luvattiin viisi vuokratonta armonvuotta hyvitykseksi häädöstä, näin sai nimensä Armonkallion kaupunginosa.

Vuonna 1913 Hatanpään kartanon silloinen omistaja tarjoutui myymään maansa kaupungille rahavaikeuksien vuoksi. Hallinnollisesti tämä Hatanpään lisäksi myös Viinikan, Nekalan, Härmälän ja Rantaperkiön käisttävä alue liitettiin kaupunkiin vasta vuonna 1920.

Pispalan liitoksen yhteydessä 1937 Tampereen kaupunki halusi siihen liitettävän myös Lielahden ja Teivaalan alueet. Ylöjärveen kuuluva tehdasalue Lielahti liitettiin kuitenkin vasta 1950-luvulla. Sitä kolme vuotta ennen liitetty Messukylä oli ollut siihen astisista alueliitoksista suurin. Messukylän liitosta pidettiin luonnollisena, koska juuri tästä pitäjästä Tampere oli aikoinaan lohkaistu. Vuonna 1972 liitetty Teisko kolminkertaisti silloisen kaupungin pinta-alan, eli suhteessa liitos oli verrattavissa reilut sata vuotta aiemmin tehtyyn Kyttälän liitokseen. Nykyään Tampereen maapinta-ala käsittää yli 500 km² ja 150 km² vesialuetta.

Tampere muuttuu ja nykyaikaistuu

1880-luvulta alkoi muutoksen aikakausi. Seuraavan reilun kolmenkymmenen vuoden aikana kaupunki nykyaikaistui huomattavassa tahdissa ja se sai Jugend-tyylisen yleisilmeensä. Sivistys ja ympäristöasiat alkoivat nostaa päätään kehittyvässä kaupungissa.

1900-luvun alussa kaupungin väestöä kiusasivat useat tarttuvat sairaudet. Erityisesti koleran ja lavantaudin leviämisen estämiseksi alettiin tehdä muutoksia kaupungin katukuvaan. 1800-luvun lopulla käynnistyneet vesijohto- ja viemäriverkoston rakennustyöt olivat osa kaupungin taistelua kulkutauteja vastaan. Keskustan toreilta kiellettiin elintarvikkeiden myynti, jotta taudit saataisiin kuriin. Myynti siirrettiin 1901 rakennettuun Kauppahalliin. Näistä varotoimenpiteistä huolimatta Tampereella koettiin kaksi lavantautiepidemiaa. Syyksi paljastui Näsijärvestä saatava puhdistamaton juomavesi, johon johdettiin myös kaupungin jätevedet. 1917 aloitettiin juomaveden klooraus ja jätevesien lasku Pyhäjärveen.

Kansalaissodan aikana vuonna 1918 Tampereella, punaisten tärkeimmässä tukikohdassa, käytiin pohjoismaiden siihenastisen sotahistorian suurin taistelu. Tampereen taisteluissa kuoli 1800 punaista ja 700 valkoista. Yli 500 perhettä jäi kodittomiksi. Kansalaissodan taisteluissa tuhoutui muun muassa joen ylitse kulkeva Hämeensilta. Se rakennettiin uudelleen 1929 ja samana vuonna myös katuja ja rakennuksia uudistettiin. Vaikka sota oli kovaa aikaa ja siitä toipuminen kesti vuosia, se oli myös uuden aikakauden alku. Asuntopulan vuoksi uusia asutusalueita kehittyi ja vanhoja jälleenrakennettiin. Kaupunkirakenteelle aikakausi merkitsi tiiviin keskikaupunkiajan päättymistä ja asutuksen siirtymistä esikaupunkeihin.

Kulttuuri, vapaa-aika ja liikenne

Tampereen ensimmäinen koulu rakennettiin talkoovoimin Kauppatorille vuonna 1813. Opetus kouluissa oli ruotsinkielistä vuoteen 1881 saakka, jolloin perustettiin ensimmäinen yksityinen suomenkielinen tyttölyseo. 1900-luvulle tultaessa Tampereella toimi jo viisi yliopistoon johtavaa koululaitosta. Tampereen teknillinen oppilaitos aloitti toimintansa 1923 ja ensimmäinen korkeakoulu siirtyi Helsingistä Tampereelle 1960-luvun alussa. Tampereen teknillinen korkeakoulu, 1965 ja Tampereen yliopisto, 1966 muuttivat kaupungin imagoa teollisuuskaupungista myös yliopistokaupungiksi.

Tamperetta edelleenkin tunnetuksi tekevä kulttuurimuoto teatteritaide sai alkunsa Tampereen Työväen Teatterin aloitettua toimintansa vuonna 1901. Kolme vuotta myöhemmin perustettiin Tampereen teatteri. Eläviä kuvia hämmästeltiin ensimmäisen kerran vuonna 1907 Hämeenkatu 8:ssa. Elokuvateatteri paloi kansalaissodassa vieden mukanaan 21:n tulen vangiksi jääneen ihmisen hengen.

Joukkoviestimet ovat olleet osa Tamperelaisten elämää jo vuodesta 1866. Tällöin julkaistiin ensimmäinen sanomalehti, Sanomia Tampereelta. Aamulehti painettiin ensimmäisen kerran joulukuussa 1881. Lehdestä kaavailtiin ensin Näsijärveä, mutta Morgonbladetin esimerkin mukaisesti päädyttiin lopulta nimeen Aamulehti.

Suomen ensimmäinen yleisradioasema aloitti toimintansa vuonna 1923 nimellä Tampereen radio. 1957 Tampereen teatterikerho kuvasi ensimmäisen televisiolähetyksen, jota kaupunkilaiset saivat kummastella kaupanikkunaan asetetusta "näköradiosta".

Tampellan konepajasta ovat lähtöisin Suomen ensimmäinen potkurihöyrylaiva Ilmarinen, ja siellä kokeiltiin myös maamme ensimmäistä automobiilia vuonna 1909.

Linja-autoliikenne alkoi Tampereella 1920-luvulla. 1935 aloittivat Keskustorilta liikennöintinsä punaiset Tampereen liikenne Oy:n linja-autot. Autojen väri muutettiin myöhemmin sinisiksi, jotta ne kuvastaisivat paremmin kaupungin väritystä. Keskustan kapeat ja ahtaat kadut haittasivat joukko- ja kaukoliikennettä, joten osa busseista päätettiin siirtää lähtemään Pyynikin entiseltä heinätorilta. Kaukoliikenteelle rakennettiin 1938 linja-autoasema Ratinaan.

Kauhun hetkiä koettiin vuonna 1929 tapahtuneessa vesiliikenneonnettomuudessa Näsijärvellä, kun matkustajalaiva Kuru kaatui lähellä Siilinkaria. Laivan mukana oli 138 matkustajaa, joista vain 22 selvisi. Tämä on edelleenkin maamme sisävesien tuhoisin haaksirikko.

Jääkiekko on ollut aina lähellä tamperelaisten sydäntä. Ei siis ole niinkään yllättävää, että maamme ensimmäinen jääkiekko-ottelu pelattiin Tampereella 15.1.1928, ja ensimmäinen Suomen mestaruus saatiin kaupunkiin jo kolme vuotta myöhemmin. Suomen ensimmäinen jäähalli Hakametsä saatiin valmiiksi vuonna 1965, maassamme ensimmäistä kertaa järjestettyihin jääkiekon MM-kisoihin. Suurta urheilujuhlan tuntua koettiin Ratinassa 1952, kun osa Olympialaisten jalkapallo-otteluista pelattiin stadionilla, vaikka se virallisesti valmistuikin vasta vuonna 1966.

Teollisuuskaupungista teknologiaosaajaksi

Vuonna 1944 loppunut sota toi menetysten mukana kaupunkiin myös töitä. Sotakorvaukset maksettiin teollisuustuotteilla ja koneilla, joten sodan miesmenetysten vuoksi tarvittiin erityisesti metalliteollisuudessa myös naistyövoimaa. Metalliteollisuus kasvatti tuotantoaan ja malmia saatiin edelleen Ruotsista, joten raaka-ainepulaakaan ei koettu. Eniten tappiota sota tuotti tekstiiliteollisuudelle, joka raaka-ainepulan vuoksi joutui irtisanomaan satoja työntekijöitä.

Sodan jälkeen alkoi 1960-luvulle kestäneitä mittavia rakennusurakoita. Keskustaa saneerattiin, katuja levennettiin autot huomioon ottaen ja parkkialueita kaavoitettiin. Myös uusia kaupunginosia alettiin rakentamaan, suurimpana hankkeena Kalevan kaupunginosa. Tänä jälleenrakentamisen aikakautena Tampere sekä sitä ympäröivät kunnat muodostivat vahvan yhtenäisen aatteellisen ja taloudellisen alueen. Tätä liittoa kuvattiin ensin nimellä Tammermaa, jonka nimi myöhemmin vakiintui Pirkanmaaksi.

Kaupungistumisen myötä palvelujen ja kaupan alat vakiinnuttivat asemansa teollistuneessa kaupungissa.

Sotakorvausten loputtua sodan kustannukset ja tavarapula kehittivät voimakkaan inflaation, jonka seurauksena koettiin kaupungin historian pahin lamakausi vuosina 1957-1958. Yleislakon aikaan 1956 työllisyydessä oli enemmän ihmisiä kuin koskaan aikaisemmin, mutta enää töitä ei ollut tarjolla ja työttömyysluvut lähtivät hurjaan nousuun. Sosiaaliturvan puuttumisen vuoksi tilanne oli huolestuttava. Kuitenkin vakaa teollistuminen ja kaupungistuminen nostivat kaupungin jaloilleen uusien alojen myötä.

1960-luvulla yliopiston ja teknillisenkorkeakoulun tulo johtivat pikkuhiljaa kaupungin rakennemuutokseen. Teollisuuskeskuksesta alkoi pikkuhiljaa kasvaa teknologiaosaamisen keskus. Kaupungin vahvimmiksi aloiksi nousivat koneenrakennus ja automaatio, sekä informaatioteknologia ja viestintä.

Vuonna 1966 suunniteltiin suureellinen rakennushanke, Hervannan kaupunginosa. Alueelle muuttivat ensimmäiset asukkaat 1973. Myös Teknillinen korkeakoulu (Teknillinen yliopisto) sai Hervannasta uuden kodin. Tämä 70-luvun betonilähiörakentamisen ikoni on nykyään 21 000:n asukkaan kaupunginosa, jonka useat teknologiayritykset ovat kasvattaneet myös kaupungin mainetta.

Tampere — Suomen kolmanneksi suurin kaupunki — on koko historiansa ajan ollut yksi maamme edelläkävijöistä. Yli 200-vuotisen historiansa aikana Tampereen kaupunki on kehittynyt Suomen teollisuuskaupungista modernin huipputeknologian keskukseksi sekä teatteri- ja opiskelijakaupungiksi.